Onko suutarin lapsilla kenkiä?


”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä” -sanonta ei ole tuulesta temmattu. Kun päivät täyttyvät asiakastöistä, omat ompelukset jäävät usein kakkoseksi ja päivän aikana täytyy ehtiä muuallekin kuin ompelukoneen ääreen. Nyt kuitenkin ehdin käymään käsiksi kankaaseen, jota olen himoinnut jo pitkään. Kankaan (Fancy coctail) kolmiulotteinen pinta on kiehtova ja materiaali helppo (65% PE, 30% VI, 5% SP) vaikkapa reissuvaatteena. Ei kaipaa silittämistä. Joustaa. (Saatavilla Jalavillasta).

Tästä piti tulla vain tavallinen kimonohihainen pusero. Sitten kävi se perinteinen, -mitäs jos laittaisin vähän helmaan rimpsua? Leikkasin volangit epäsäännöllisen levyisinä spiraaleina. Ulkoreunan huolittelin kapealla rullapäärmeellä. Pukuun kiinnittäessä laskostin rimpsua sieltä täältä.

Yksi rimpsu oli helmassa, laittaisinko vähän lisää? Ei niin symmetrisesti. Ja vielä vähän. Jossain vaiheessa jo ajattelin, että käykö minulle taas niin,  etten osaa lopettaa ajoissa. Homma lähti lapasesta ja kuvasta näet lopputuloksen. Ei kuitenkaan pössimpi.

Sitten vain kevättä odottamaan. Millaisia lie keväät olleet vuosikymmeniä sitten, jolloin nykyisen työhuoneeni oven takana kyläsuutari valmisti asiakkailleen kenkiä. Ja kyllä hänen lapsilla varmaan oli kengät.Harmaa mekko